Nyt vuosi sen jälkeen, kun tajusin olevani todella stressaantunut, voin paljon paremmin ja tiedän melko hyvin, mitkä asiat mun elämässä on kuormittaneet mua eniten. Vaikka niin voisi luulla, ne eivät ole lapsiperhearki, omakotitalo tai "kiire töissä".
Mua on kuormittaneet ympäristön vaatimukset toimia omien perustarpeiden vastaisesti sekä omat rajoittavat uskomukset siitä, mitä minun omasta mielestä pitäisi olla ja mitä muut minulta minun mielestäni odottavat.
Iloisena lähestyn 40 vuotta, kun olen kerrankin aidosti fiksumpi kuin vuosi sitten. Enkä paennut omaa elämääni, vaikka stressi käski paeta.