Myöhemmin olen oivaltanut sen, kuinka tärkeä tuo vaihe on ollut elämässäni. Vaikka työyhteisössämme oli hyvä energia ja siellä vallitsi omanlaisensa luottamus, se ei sellaisenaan riittänyt. En nimittäin osannut luottaa itseeni.
Oivalsin, ettei työyhteisön tehtävä ollut määrittää onnellisuuttani. Sen tehtävä olisi toki auttaa minua toteuttamaan itseäni, mutta hyvinvoinnin on lähdettävä ensin omasta itsestä käsin. Kun itse voisin hyvin, myös muiden olisi mahdollista voida hyvin – eikä toisin päin.
Siihen asti olin ajatellut, että ensin on onnistuttava työssä ja vasta sen jälkeen voin olla onnellinen. Työt eivät kuitenkaan koskaan loppuneet, minkä vuoksi en tavoittanut henkistä tasapainoa IBM:ssä ja HP:llä ollessani. Elämästä puuttui perusluottamus.